Osallistu keskusteluun Twitterissä #uusijuoni
Tarina

Talouspolitiikalla kohti kestävää hyvinvointia

Talouskasvu, vakaus ja korkea työllisyys olivat pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeiset rakennuspuut. Sittemmin nämä keinot ovat vakiintuneet talouspolitiikan tavoitteiksi niin Suomessa kuin muissa länsimaissa, vaikka talouden toimintaympäristö on muuttunut. Millaista talouspolitiikkaa tarvitaan hyvinvoinnin rakentamiseksi nyt?

Talouspolitiikan tavoitteet uudistuvat

Kun talouspolitiikan tavoitteeksi asetetaan kestävä hyvinvointi, talous valjastetaan tavoitteen sijaan keinoksi, jolla hyvinvointia tuotetaan kokonaisvaltaisesti maapallon kantokyvyn rajoissa. Tällöin taloudellisilla ohjauskeinoilla, kuten verotuksella, voidaan ohjata ihmisten ja yritysten käyttäytymistä toivottuun suuntaan.

Talouspolitiikassa on pyritty pitkäjänteiseen ajatteluun silloin, kun on haettu ratkaisuja julkisen talouden kestävyysvajeen ja siihen liittyvän demografisen kehityksen haasteisiin. Samaa pitkäjänteistä ajattelua tarvitaan, kun pohditaan, miten talouspolitiikalla voidaan ratkaista kestävän hyvinvoinnin haasteita. Jotta tähän päästään, talouspolitiikka tarvitsee uuden pitkän aikavälin vision.

Pitkän aikavälin visiossa ei puhuta vain tehokkuudesta ja säästämisestä, vaan haetaan keinoja kanavoida sekä yksityisiä että julkisia varoja yhteiskunnallisiin investointeihin, jotka mahdollistavat kestävää hyvinvointia myös tulevaisuudessa.

Yhteiskunnallisia investointeja tehdään yhdessä yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Yhä keskinäisriippuvaisemmassa maailmassa myös investoinnit ilmastonmuutokseen ja kehitysapuun nähdään investointeina oman maan tulevaisuuteen.

Strateginen kasvupolitiikka uudistamaan elinkeinorakennetta

Suomen talous on keskellä historiallista murrosta. Perinteiset rakenteet rutisevat ja työ- ja elinkeinoelämän uudistumista on vauhditettava. Talouspolitiikan painopistettä on siirrettävä makrotalouspolitiikasta kohti elinkeinorakenteita uudistavaa politiikkaa ja ruohonjuuritason innovaatioyhteistyön edistämistä.

Suomen ICT-klusterin menestystä pohjustettiin 1980-luvulla strategisin valinnoin eli rakentamalla alalle liiketoimintaekosysteemiä. Vastaavalla tavalla julkinen sektori voi nytkin mahdollistaa elinkeinorakenteen uudistumista. Taloudessa tarvitaan strategista kasvupolitiikkaa, jossa uusien liiketoimintaekosysteemien syntymistä sekä elinkeinoelämän uudistumista tuetaan muun muassa innovaatio- ja elinkeinopolitiikan sekä tiede- ja koulutuspolitiikan keinoin.

Kestävää hyvinvointia edistävä strateginen kasvupolitiikka tähtää arvonlisäykseen, joka voi olla paitsi taloudellista myös sosiaalista tai ekologista arvoa. Talouskasvu on kestävää vain silloin, kun se lisää ihmisten kokemaa hyvinvointia lisäämättä luonnonvarojen kulutusta tai siitä aiheutuvia ympäristöhaittoja.

Strateginen kasvupolitiikka nojaa esimerkiksi kiertotalouden periaatteisiin ja puhtaiden teknologioiden käyttöönottoon. Kiertotaloudessa materia kiertää ja luo taloudellista lisäarvoa osana uusia palveluita ja tuotteita.

Muutoskykyä monimuotoisesta taloudesta

Hyvin monimutkainen talous on herkkä häiriöille. 2000-luvun talouskriisit nostivat resilienssin käsitteen talouskeskustelun ytimeen. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnan kykyä sopeutua muutoksiin sekä oppia ja vahvistua niistä. Esimerkiksi velkaantuminen heikentää resilienssiä, kun taas monipuolinen elinkeinorakenne vahvistaa sitä. Myös energiaratkaisut, omavaraisuus ja turvallisuuspoliittisen ratkaisut ovat yhä keskeisempi osa taloudellista resilienssiä.

Talouden tehokkuuden ja resilienssin tavoittelun välillä on usein ristiriita. Talouden tehostaminen yksipuolistaa helposti taloutta, kun taas resilienssin lisääminen edellyttää elinkeinorakenteen monipuolistamista, päätöksenteon hajauttamista sekä eri toimijoiden välistä vuorovaikutuksen lisääntymistä.

Resilienssiä vahvistava talouspolitiikka antaa myös arvoa talouden uusille muodoille ja ilmentymille, kuten jakamistaloudelle, ja pyrkii monistamaan parhaita käytäntöjä.

Talouspoliittinen keskustelu sallivaksi ja innostavaksi

Kestävää hyvinvointia rakentava talouspolitiikka edellyttää avointa, moniäänistä ja reflektoivaa yhteiskunnallista keskustelua taloudesta. Ratkaisuja tulee etsiä myös perinteisen talousteoreettisen kehikon ulkopuolelta. Monitieteellinen ja kokonaisvaltainen keskustelu vahvistaa yhteiskunnan kykyä omaksua maailman muutokseen paremmin soveltuvia uusia ajatus- ja toimintamalleja sekä kykyä palautua ja vahvistua yllättävistä kriiseistä.

Talouspoliittisilla päätöksentekijöillä on strategista hallitusohjelmaa soveltamalla entistä paremmat mahdollisuudet päätöksentekoon, joka perustuu pitkäjänteisiin visioihin. Koska isojen rakenteellisten päätösten tekeminen ja niiden vaikutusten ennakointi on vaikeaa, toimivia ratkaisuja voidaan hakea kokeilullisesta kehittämisestä. Suunnitteilla oleva perustulokokeilu on tästä yksi esimerkki.

Talouspolitiikan kehittämisestä on tehtävä oppiva prosessi, jossa huomioidaan eri politiikanalojen ja eri sektoreiden välinen vuorovaikutus. Vaikeiden politiikkaongelmien ratkaisujen valmisteluun tulee kytkeä sidosryhmät myös julkisen sektorin ulkopuolelta. Julkisen sektorin organisaatioilta edellytetään myös kyvykkyyttä nähdä asioita entistä kokonaisvaltaisemmin ja ennakoida tulevaisuuden tarpeita.

Talouspoliittisia ratkaisuja ei tehdä enää vain talousasiantuntijoiden ja politikkojen kammioissa. Talouspoliittisina neuvonantajina kuullaan eri tieteenalojen edustajia ja talous-poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksia avataan laajalti erilaisille yhteiskunnallisille toimijoille. Talouspolitiikan valmistelu- ja päätöksentekoprosessit tulee tehdä läpinäkyvämmiksi myös kansalaisille. Esimerkiksi kuntatasolla osallistavaa budjetointia on jo lähdetty kokeilemaan.

comments powered by Disqus