Osallistu keskusteluun Twitterissä #uusijuoni
Tarina

Merkityksellisyyden kaipuu muuttaa työelämää

Vakaiden työnkuvien ja -urien kato muuttaa suhtautumistamme työhön. Yhä useampi haluaa tehdä työkseen jotain merkityksellistä ja työstä tulee keskeinen hyvinvoinnin lähde.

Digitalisaation innovaatiot luovat uutta työtä ja mahdollisuuksia, mutta samalla automatisaatio hävittää perinteisiä työnkuvia. Koneet tekevät koko ajan suuremman osan tietotyöstäkin, kun robotit osaavat kirjoittaa urheilu-uutisia ja algoritmit leipovat sairaille hoitosuosituksia oirekuvausten pohjalta. Miten työhön siis pitäisi suhtautua jatkossa?

Odotuksemme työn merkityksellisyyttä ja esimerkiksi ekologista kestävyyttä kohtaan kasvavat, kun työltä halutaan paljon muutakin kuin rahaa elämiseen. Kestävät, omaan maailmankuvaan sopivat arvot ovat työntekijälle valintakriteeri ja organisaatiolle erottautumistekijä kilpailussa parhaista keikoista ja tekijöistä.

Työ on monille keskeinen henkisen hyvinvoinnin lähde. Työn imusta ei puhuta suotta, sillä innostunut saa moninkertaisesti enemmän aikaan kuin kyllästynyt. Merkitykselliseen tekemiseen kannustaminen on investointi koko yhteiskunnalle.

Merkitykselliseen tekemiseen pääsee kiinni monin eri tavoin. Palkkatyön ja yrittäjyyden lisäksi merkityksellinen tekeminen voi olla esimerkiksi pari kertaa viikossa läksykerhon vetämistä kirjastossa oman asuinalueen lapsille tai työttömien verkkovertaistukiryhmän koordinointia sosiaalisessa mediassa. Työelämän sirpaloitumisen myötä monella meistä on jossain vaiheessa uraa aikaa auttaa muita.

Yksilöllisiä ratkaisuja työhön ja toimeentuloon

Osa-aikatyö arkiaamuisin kahvilassa. Iltapäivisin uimakoulun opettajan töitä ja iltaisin fysioterapiaopintoja. Tulevaisuuden työelämä on nykyistä sirpaleisempaa ja koostuu monista eri rooleista. Saatamme työskennellä samaan aikaan sekä palkkatyöläisenä että yrittäjänä, opiskella yhtäällä ja mentoroida toisaalla.

Työelämä tunnistaa monia eri tapoja tehdä työtä ja ansaita tuloja. Raja palkansaajan ja yrittäjän välillä on hälventynyt. Rakenteet ja pelisäännöt, jotka luotiin palkansaajayhteiskunnan tarpeisiin ja työntekijän turvaksi ovat menettäneet merkityksensä.

Vaihtuvien työroolien välillä liikkumista helpottaa se, että työajasta, palkasta ja työn järjestelystä voidaan neuvotella myös paikallisesti. Kahvilatyöntekijä–uimakoulun opettaja–opiskelija laskuttaa kaikki keikkansa oman yrityksensä kautta ja pitää lomaa hiljaisina hetkinä.

Työmarkkina- ja toimeentulojärjestelmä tunnistaa, että työllisyys-, opiskelu- ja työttömyysjaksot lomittuvat yhä useammin ihmisten elämässä. Kaikenlaisen työn vastaanottaminen kannattaa. Harva on enää kokonaan työelämän ulkopuolella, vaan ihmiset työskentelevät omien kykyjensä mukaan menettämättä perusturvaansa.

Perinteiset työyhteisöt korvautuvat verkostoilla

Perinteiset työpaikkaan tai ammattikuntaan perustuvat työyhteisöt korvautuvat verkostoilla. Ne koostuvat eri alojen ammattilaisista, kuten vaikka sovelluskehittäjistä, palvelumuotoilijoista ja data-analyytikoista, jotka tekevät töitä yhteisten tavoitteiden parissa toisiaan tukien.

Verkostomainen työelämä edellyttää uudenlaista johtamista, jossa työtä kehitetään yhteistoiminnallisesti, kokeilevasti ja avoimesti. Hyvät käytännöt leviävät ja kehittyvät näin nopeasti. Työyhteisöissä fokus siirtyy hierarkisesta kulmahuonejohtamisesta itsenäisiin tiimeihin ja minuuttien kyttäämisestä tuloksiin kannustamiseen.

Kestävää hyvinvointia rakentava työelämä edellyttää elinikäistä oppimista, verkostoitumiskykyä ja hyviä elämänhallintataitoja. Kouluissa korostuu varmojen totuuksien opettelun sijaan soveltava ongelmanratkaisu.

Ihmiset kouluttavat itseään jatkuvasti ja tekevät työuransa aikana hyvin monenlaisia töitä. Oman ammattitaidon täydentäminen on taloudellisesti mahdollista ja kannustavaa myös heille, joiden toimeentulo koostuu useista eri lähteistä.

Piditkö lukemastasi? Lataa sisältö (pdf).

comments powered by Disqus